Tykkipojan laulu

Pois joukosta raukat ja rammat, Tykkipoika ei peljätä saa.
Vaikk’ on synkeä yö, Tykki leimua lyö, Jyrinästä sen järkkyvi maa.

Käsin kerran mi tehty on täällä, Kranaateilla sen pirstomme pois.
Paksut panssarit nuo Eivät harmia tuo, Kalliotkaan ei kahleita luo.

Valan kallihin vannomme sulle: »Suomi armahin äitimme on.
Hapankaalien maa, Meit’ ei orjiksi saa, Tykit laulua Suomen kun soi.»

Ja jos taistella kerran me saamme, Ryssälaumoja vastahan tuon.
Missä miehet on työss’, Siellä tykkimme myös.
Kuka voi meitä vastustaa?

Meille nuotiot lämpöä antaa, Metsä laulunsa leppeän suo.
Maljat pohjahan siis, Surut vieköhön hiis, Meitä oottavi taistelot vain.

Ja jos kaatua kerran me saamme, Teräsputkemme äärehen tuon.
Haudan partaalla siin’, Tykki tyynenä niin, Viime virttämme veisailee.

Lähde:
Suomen sotilaan lauluja. 1933. Neljäs painos. Koonnut Sotilaspoika. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.